Bøger af Viljo Kojo

Maaseuturomaani vuodelta 1916.Kaksi maalaistaloa seisoo maisemassa kuin olisivat siihen aina kuuluneet. Kuva on idyllinen, suorastaan unikuva. Mutta niin komealta kuin kodit näyttävätkin, seinien sisällä on tunnelma aivan eri.Kahden talon asukkaita nimittäin raastaa keskinäinen vihanpito, riita, joka juontaa juurensa väärännettyyn velkakirjaan. Eikä kumpikaan anna periksi, ylpeys ei suo keskustella rauhaksiin ja selvittää asia. Ei, vaan kostonhimolla pusketaan sokeasti kohti päätöstä. Mikä on velan lopullinen hinta?Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Ihmiselämän sattumuksia monesta näkökulmasta.Merimies kirjoittaa rakkauskirjettä, etsii inspiraatiota, yrittää rustata jotain jolla tunteet tulevat selviksi. Mutta vaikeaa se on. Toisaalla päällysmies Martinlauri maistelee viinaksia mielikseen. Viinaan menee mies, mutta menköön, ei se ole keltään pois. Heidän tarinoidensa välissä erilaiset ihmiset kokevat iloa ja surua ja monenlaisia sattumuksia.Viidentoista novellin kokoelma kuljettaa lukijan useamman näkökulman kautta ihmiselämän perustunteiden ja -kysymysten äärelle, pohtimaan rakkautta, elämää ja ihmisyyttä. Lämminhenkinen kokoelma lähestyy vakavia aiheita huumorin keinoin.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoitti useita karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Kaupunkilaisten ja maalaisten elämää 1920-luvulla.Vaatetusliike saa nuoresta naisesta oikukkaan asiakkaan, ylioppilas pohtii rakkautta ja elämää, Lahtisen perheen kaksoisveljekset etsivät omia teitään, ja vanha hevosajaja Risto Hörkäs huomaa muistojen pehmentävän sydäntään. Ilot ja surut, pettymys ja onni, tulevat niin rikkaiden kuin köyhien osaksi.12 novellia sisältävässä kokoelmassa vuosisadan takaista elämää kuvataan arkisessa valossa, jokapäiväisten toimien kautta. Ihmiset kulkevat omilla poluillaan, elämän eteen heittämien haasteiden ja onnellisten hetkien lomassa. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, kohtaavat suuret ja pienet kysymykset, jotka merkitsevät paljon, tai unohtuvat nopeasti.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Novellikokoelman 17 lämpimän humoristisessa tarinassa kohdataan mm. tukkukauppias Petrovitsh Grigorjeff, osallistutaan Juonas Pietarinpojintima Pellotsalon räväköihin hopeahääjuhliin, kuullaan joulukertomus lapsen näkökulmasta, säikähdetään kummittelevaa leipuria, säälitään sydänsuruista kärsivää ja tavataan saituuden ansiosta elämässään edennyt entinen torppari.Kokoelmassa nauretaan lempeästi niin kansanomaisille hölmöläisille kuin kaupunkilaisten kotkotuksillekin.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Kaunis kuvaus menneisyyden Karjalasta ja evakkojen matkasta.Mikko Mustapää on perheensä ja tilansa pää, rehti talonpoika. Hän on omin voimin ja käsin rakentanut itselleen ja läheisilleen hyvän elämän. Perhe asuu syrjäisessä karjalaiskylässä, ja ikääntynyt Mikko ajattelee täyttäneensä elämäntehtävänsä onnistuneesti.Talvisodan syttyessä koko kyläyhteisö kuitenkin joutuu lähtemään pitkälle ja raskaalle evakkomatkalle. Kaikki entinen jää, mutta muistot sentään pysyvät, ja niitä Mikkokin ehtii matkalla punnita. Viljo Kojon riipaiseva ja haikea kuvaus evakkomatkasta ja vanhenevan karjalaismiehen mielenmaisemasta koskettaa syvästi.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eloisa taiteilijaromaani Suomen taiteen kultakaudeltaSalo on köyhä helsinkiläistaiteilija, joka on virunut pitkään sairaalassa keuhkotautisena. Nyt hän pääsee vihdoin kotiin – jota ei kuitenkaan enää ole. Onneksi Salolla on muiden taiteilijoiden boheemi ystäväjoukko. Nuoret miehet seikkailevat rahattomina ja huolettomina kesäisessä Helsingissä ja hiukan maallakin. Klubeilla, kuppiloissa, vuokravaunuissa kolistellen, tyttöjen perään kaihoten ja taidettakin luoden.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eletään aikaa, jolloin kaupungit suurine lupauksineen ja jopa Amerikan ihmemaa houkuttelevat maaseudun asukkaita uuteen elämään. Asiaa eivät auta metsäyhtiöiden ketkut kauppamiehet, joiden tavoitteena on ostaa vauhtiin päässeen metsäteollisuuden tarpeisiin mahdollisimman paljon metsää mahdollisimman halvalla, mielellään kokonaisia tiloja. Moni jää synnyinsijoilleen elämään vaatimattomasti mutta onnellisesti, mutta moni lähtee myös kokeilemaan onneaan. Elämä kaupungissa voi kuitenkin tuntua juurettomalta ja sieluttomalta, eikä se ole ollenkaan sellainen kultakaivos kuin on lupailtu.Kahden talonpoikaistalon, Rantalan ja Haavistalon jäsenten vaihden kautta suomalaisen maaseudun ihmisten tulkitsijana tunnettu Viljo Kojo kertoo Suomen kaupungistumisen tarinan.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Harmaantuva kirjailija palaa kesäksi kotiseudulleen iäkkäiden vanhempiensa luo. Maaseudun rikkumattomassa rauhassa hän muistelee poikavuosiaan kannaksen Kaukolassa ja käy läpi suhdetta vanhempiinsa, erityisesti rakkaaseen, ymmärtävään äitiinsä, jonka vähät neuvot ovat aina olleet vastaansanomattomia. Tänne ei vielä nykyaika yllä, kuppaus on kunniassaan, ja auto kotitiellä tuntuisi rienaukselta.Suomalaisen maaseutukuvauksen ja suloisen nostalgian mestari Viljo Kojo kertoo omaelämäkerrallisessa, tyynen kauniissa teoksessaan lempeästi juuristaan ja vanhemmistaan.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Eletään ankeita sortovuosia, joina jokaisen tulee varoa sanojaan ja tekemisiään. Palovartija Pietari Miikkulainen elää perheineen tilanteen sallimalla tavalla, kun kulkuri lausuu erikoisen varoituksen: Antti-poikaa ei tulisi päästää koskaan myymään mitään tai osallistumaan politiikkaan. Vuosia myöhemmin Antti kuitenkin uhmaa sääntöä kauhein seurauksin: hän joutuu telkien taakse varastamisesta syytettynä. Pojan suurin huoli on, mahtaako pormestarin tytär Elsakin uskoa valheellisiin syytöksiin.Sortovuosiin sijoittuva, koskettava romaani kertoo nälän kurittavasta otteesta sekä varoituksesta, jonka ohittaminen johtaa kohtalonomaiseen kehityskulkuun. Antti kokee kafkamaista vääryyttä mutta myös ensirakkauden ennen kuin tarina kulkee vääjäämättömään loppuun saakka.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Talonpoikaisromaani Nahkahattujen suvusta.Erääseen aikaan hallitsi Roivassaaren aluetta Juho Nahkahattu, maanviljelijä, karjanomistaja ja perheellinen mies. Saarelleen hän muutti suvun vanhasta talosta, Rampalasta, jonka nimeen liittyy kumma tarina. Sanotaan nimittäin, että Nahkahattujen sukua on seurannut kiukustuneen noidan kirous jo muinaisista ajoista saakka. Ja siksi joka Nahkahattu-sukupolvi saa vaivoikseen vähintäänkin yhden vaivaisen jäsenen.Monitahoinen, maanläheinen ja koruttoman humoristinen maaseuturomaani kertoo erään raivaajasuvun kehitystarinan. 1800-luvun eri vuosikymmenille sijoittuvassa sukutarinassa näkyy Kojon suhde kotiseutuunsa sekä eräs kirjailijan useimmin käyttämistä teemoista: kunnioitus tervettä maalaiselämää kohtaan.RoivassaariIhminen päättää ja Aika rientää -romaanit kattava Roivassaari-teospari kertoo värikkään ja monisyisen tarinan Nahkahattujen suvusta.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Huumoria, rakkautta ja maalaisseikkailujaMatti Lallukka pitää Harakk’hovin tilaa. Matti nautiskelee pitkien torkkujen ottamisesta ja pohdiskelusta, laatiipa hän silloin tällöin runojakin. Matin Leena-vaimo on touhukas ja aikaansaava ja on perustanut tilalle menestyvän kahvilankin. Parin poika Nikodemus on älykäs, ja Matin mielestä pojan pitää päästä kunnon kouluun. Leena puolestaan ei näe järkeä talonpojan opiskelemaan lähettämisestä - mitä hyötyä siitä olisi?Niinpä Matti päättää palkata nuoren maisterin opettamaan Nikodemusta kotona. Tästä alkaa vaiherikas koulutarvikkeidenhakumatka, jonka aikana Matti ja maisteri kokevat yhden jos toisenkin seikkailun ja kohtaavat maisterin kauan kadoksissa olleen ensirakkauden, neiti Lempi Regina Fingerroosin.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Tui-Tui on kuusikymmenvuotias elämän iloista nauttiva poikamies. On sateinen syysilta, ja hän viettää aikaa kansalliskerhon eteishuoneessa. Tui-Tui on elämänsä aikana oppinut pelkäämään naisseuraa, mutta kerhossa miesten kesken juttu luistaa. Kerhon lääkäri on laittanut jo pitkään merkille Tui-Tuin terveydentilan ja on huolissaan. Mutta poikamies on itse nimennyt olemattoman juttuseuransa Nurmi-Tuomaaksi. Sen kanssa Tui-Tui seurustelee yksinäisinä yöntunteina kenenkään kuulematta tai arvostelematta.Nurmi-Tuomas on kokoelma Viljo Kojon tiiviiksi hioutuneita novelleja erityislaatuisista ihmisistä. Kojo tunnetaan nimenomaisesti novellilajin taitajana, mistä seitsemän kertomuksen kokonaisuus jälleen muistuttaa. Kokoelma käsittelee elämän rajallisuutta ja sen yllättävästi kiemurtelevia polkuja.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Runollinen romaani vuodelta 1926.Siimeon Lesti on lapsena melkoisen vallaton vekara, aina aiheuttamassa harmia kotikylän ukoille ja akoille. Siimeonin kepposista saavat osansa niin ihmiset kuin eläimetkin, kasvimaista ja ikkunalaseista puhumattakaan. Äkkipikainen pieni poika pistää suuttuessaan säpäleiksi mitä vaan, eikä pojan äiti edes ojenna kakaraansa. Mutta kun Siimeon pääsee suutarin oppipojaksi, kaikki muuttuu.Siimeonista sukeutuu varsin taitava suutarismies, oikeinpa mestari, eikä pojalle sitten sada kuin kehuja. Kukaan ei tee yhtä kunnollisia jalkineita kuin Siimeon! Suutarimestarin elämä alkaa rullata, kun hän pääsee toimensa huipulle. Jalkineenteon lisäksi mahtuu Simon elämään myös rakkautta, runoilua, vaikeuksia, viinaa – ja yksi pulahdus Imatrankoskeen.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Antti Sarahuhta, entiseltä nimeltään Poikselkä, jättää sekavan käsikirjoituksen vastahakoiselle kustannustoimittajalle – ja kuolee tapaturmaisesti. Käy ilmi, että käsikirjoitus on uskomaton kertomus Antin, Arskan, omasta elämästä ja vallattomista edesottamuksista.Arska on ison talon poika, joka ei kuitenkaan aio jäädä kotitilalleen jumittamaan. Hän lähtee kokemaan leveää elämää ja ottaa mukaansa naapuritilan orvon renkipojan, kaimansa Antin. Parivaljakko nauttii hulivilielämästä savottasoittajina ja korttihuijareina, eikä mikään jää kokematta.Vauhdikkaassa veijariromaanissa viljellään karjalaishuumoria lämminhenkisen filosofisesti.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Novellikokoelma vuodelta 1928.Tarinoita ihmisistä, rakkaudesta, työstä, rahasta, kaikenlaisista sattumuksista ja elämästä, joka on jokaiselle erilainen. On kitsas Särkän poika, leipomon omistaja Eetu, ainoastaan asiaa jutteleva Mäkisen Manu, ikiliikkujaa väkertävä Malkko Hykäs ja moni, moni muu aivan tavallinen, ja silti tarinan arvoinen, ihminen.Viljo Kojon runsaassa novellikokoelmassa vuodelta 1928 on kirjailijalle tuttuja karjalaisaiheita, maaseutuelämää ja talonpoikaistunnelmaa. Leppoisaan tyyliin kirjoitetut tarinat vievät aikamatkalle 1920-luvun Suomeen.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Ilmestymisaikanaan arvostelijoita kohauttanut kielletyn rakkauden kuvaus.Kaunis valhe on kertomus kielletystä rakkaudesta nuoren Eerik Suojärven ja kihloissa olevan Sylvian välillä. Eerik vetelehtii Helsingin kahviloissa ja kapakoissa ja tuhlaa rahaa, vaikka pitäisi opiskella, ja haaveilee Sylviasta, vaikka pitäisi keskittyä aivan muuhun.Päiväkirjamuotoinen teos on suomalaisen impressionismin edelläkävijöitä, ja se myös herätti ilmestyessään kritiikkiä ja paheksuntaa luvattoman rakkauden kuvauksellaan.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

"Piimärannan kauppalan ja lähiseutujen Suomen-mielisten äänenkannattaja"Lempeän humoristisessa fiktiivisessä sanomalehdessä julkaistaan terveisiä toimitukselta, mielipidekirjoituksia – ja tietenkin uutisia. Teos tarjoaa kurkistusikkunan sadan vuoden takaiseen Suomeen. Postin kulku on puhuttanut tuolloinkin, samoin rautatielinjaukset, saunavuorojen jako ja uskonnonopetuksen määrä koulussa. Juorupalstat ovat luonnollisesti mukana, ja raittiusaate kukoistaa.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Kokoelma monipuolisen ja eri tyylilajeja taitavan kirjailijan parhaita novelleja.Pieniä tarinoita ihmisistä, arjesta ja elämästä. Kojon novelleissa on niin lempeää huumoria, koskettavia hetkiä kuin vauhdikkaita tapauksiakin, kaikki kudottuna yhteen taitavaksi kerronnaksi.Kolmenkymmenen vuoden ajalta yhdeksi kokoelmaksi kootuissa novelleissa näkyvät Kojon tiivis, pelkistävä kirjallinen tyyli ja kotiseuturakkaus. Karjala, karjalainen luonne ja pienen kaupungin elämä nousevat Kojon novelleissa humoristisiksi, kansanomaisiksi ja lyyrisiksi aiheiksi. Alun perin vuonna 1947 julkaistun kokoelman novellit ovat vuosilta 1919–1936 ja tarjoavat aikamatkan kirjoitusaikansa maisemiin ja eläväntuntuisen kuvan aikakauden suomalaisesta elämänmenosta.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Vahva sukutarina KarjalastaJuho Nahkahattu perustaa tilan Roivassaarelle Vuoksen Karjalaan, ja raivaa sisulla ja voimalla korpimetsän pelloksi. Kun susi pyrkii verottamaan Juhon karjaa, hän ottaa pedolta hengen pois paljain käsin. Sitä mukaa kun perhe kasvaa ja sukupolvet vaihtuvat, tila laajenee. Pahoiltakaan vastoinkäymisiltä ei vuosien mittaan vältytä, mutta kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä suku saa kesytettyä saaren onnellisen elämän tyyssijaksi.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Reki on lastattu kaloilla ja verkoilla, ja miesten on aika palata mantereelle ennen kuin hatara jää pettää alta. Viimakin lyö jo kasvoille. Matti ei kuitenkaan halua jättää verkkojaan, vaikka toiset hoputtavat. Hän ei luovuta: kyllä Matinkin kuuluu saada verkkonsa katsottua niin kuin muutkin ovat jo saaneet. Tasapuolisuuden toive koituu kuitenkin Matin kohtaloksi ja tuon aamun auringonnousu miehen viimeiseksi.15 ytimekkään novellin kokoelma viihdyttää ja kertoo 1930-luvun elämästä monipuolisesti. Yksinkertainen arjen aherrus ja huvitukset ovat molemmat läsnä kansanomaisissa tarinoissa, jotka kuvaavat tavallisia ihmisiä.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Roivassaaren asutushistorian kuvaus jatkuu kolmen orpolapsen tarinan kautta itsenäisessä jatko-osassa romaanille Ihminen päättää.Kortelahden tila tuntuu olevan kuin kirottu: asukkaat kuolevat ennen aikojaan. Nytkin Hirvaksen perheen vanhemmat ovat kuolleet, ja kolme pientä lasta, Tommo, Anni ja Mari, jäävät hurjan Kirsti-ämmän huollettaviksi. Kirsti on pelottava ja vanha, mutta viisas, ja osaa myös kertoa jännittäviä tarinoita.Lapset kasvavat Roivassaaren väen keskellä. Tommosta varttuu villi nuorukainen, joka aiheuttaa huolta siskoilleen, mutta aika tasoittaa hänenkin luonteensa. Vuosien mittaan solmitaan liittoja, syntyy maariitoja ja vanhat kaunat unohtuvat.Aika rientää voitti valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1933.Ihminen päättää ja Aika rientää -romaanit kattava Roivassaari-teospari kertoo värikkään ja monisyisen tarinan Nahkahattujen suvusta.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

16 novellia suomalaisen maalaiselämän ja menneisyyden mestarikuvaajalta.Tarinoissa liikutaan kotimaan historiassa jatkosotaan asti ja kerrotaan vähävaraisen maaseutuväen elämästä – joskus lempeän humoristisesti, joskus koskettavan liikuttavasti. Kohtaamme esimerkiksi kansalaissotaan valmistautuvia torppareita, neuvostojoukkojen tieltä evakuoitavia karjalaisia ja juhannuspatsasta rakentamaan pyrkivän kylähullun. Nälkä ja köyhyys ovat aina läsnä, mutta rakkaus isänmaata ja lähimmäistä kohtaan ei katoa, vaikka hetkittäin horjuukin.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Viljon Kojon tarkkanäköinen viisaus värittää suomalaista sukutarinaa.Kauppaneuvos Julius Kraft on kaupungin huomattavin henkilö ja aikaansaava mies. Hän on kuitenkin elänyt koko ikänsä vieläkin taitavamman ja visionäärisen isänsä varjossa. Jo isä on aikanaan yrittänyt ostaa Harsian pienen mutta suositun ja laadustaan tunnetun sahan siinä onnistumatta. Kun Juliuskaan ei saa Tuomas Harsiaa suostuteltua myymään yritystään, hän katkeroituu ja alkaa haitata Harsian toimintaa jopa omalla kustannuksellaan. Tästä alkaa lumipalloefekti, joka vaikuttaa koko seudun ja seuraavankin sukupolven elämään. Kumpi suku kestää ja pärjää, vai tuhoaako keskinäinen kilpailu molemmat?Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Kuninkaanristin kylässä Karjalan kannaksella elää kauppa-apulainen Johannes. Hän tekee puoliväkisin töitä sekatavarakauppias Liihon puodissa eikä pidä työnantajastaan vähääkään – ja tunne on molemminpuolinen. Sitä enemmän Johannes kuitenkin salaa pitää kassaneiti Ailista. Johanneksen uupuneella ja sairauskohtauksia saavalla äidillä ja kauppias Liiholla vaikuttaa olevan jokin salaisuus, jolla Liiho kiristää äitiä.Kesäisenä iltana kylään ilmestyy lipevä kauppamatkustaja, joka on eritoten naisten mieleen. Kun kauppamatkustaja sitten löytyy erään neidin kammarista murhattuna, Johannes saa syyt niskoilleen. Kahdeksan vuoden kuluttua hän palaa kotiin, ja silloin koittaa tilinteon hetki.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Romaani kahden suvun välisestä jännitteestä, historiasta ja nykyisyydestä.Juho Poutiainen, lääketieteen kandidaatti ja älykäs nuori mies, palaa vierailemaan kotonaan maaseudulla. Kotitilan isännyys on vaihtunut Paavolle, Juhon isoveljelle, veljesten isän sairastuttua. Nyt Juhoa epäilyttää veljen lähettämä kirje, jossa hän kertoo saaneensa talon asiat parempaan kuntoon. Ei ole Paavo-veli koskaan oikein osannut asioita hoitaa, osaisiko nyt isännäksi tultuaan sitten?Paluu lapsuuden maisemiin herättää Juhossa monenlaisia muistoja, niin onnellisista päivistä kuin vaikeammista ajoista. Muut pientilat tieltään jyrännyt herraskartano seisoo edelleen jylhänä maisemissa, mutta Poutiaisten tila pitää pintansa. Muistot "hovin" hallitsija Lars Hagenin ja Juhon isän vanhoista kahnauksista saavat Juhon, kuten monet muutkin, halveksumaan herraskartanon väkeä. Eikä tunne lainkaan ole yksipuolinen, vaan Hagenin suvulla on myös syynsä suhtautua Poutiaisiin kielteisesti. Millainen taisto kahden suvun välillä käydään, vai saadaanko asiat sovittua ihmisten kesken?Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Viljo Kojon tyylipuhdas talonpoikaistarina tuhoutuvasta suvustaJuho Pöystin talon portaille ilmestyy eräänä yönä nälkiintynyt, sairas mies pyytämään leposijaa. Hän on Juhon nuorempi veli Matti, joka lähti 20 vuotta sitten pakoon lakia ja katosi. Nyt Juhon on päätettävä, vaarantaako hän oman maineensa auttamalla veljeään vai hylkääkö hän tämän lähes varmaan kuolemaan.Tästä alkaa alamäki – vai alkoiko se jo 20 vuotta sitten, kun Matti ja Juho kohtasivat metsätiellä miehen, jolle kävi huonosti?Autio talo palkittiin valtion kirjallisuuspalkinnolla 1919.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Mielikuvituksen lentoa karjalaisista syrjäkylistä, unenomaista fantasiaa ja erikoisia ihmiskohtaloita!Pikkukylän poika on ihastunut Mariin, mutta tyttöäpä tavoittelee toinenkin mies. Vanhapiika Manta viettelee kylän nuoret pojat yksi kerrallaan. Ja parantaja Tiitus on huolissaan tyttärestään, joka on varttumassa kauniiksi naiseksi sekä isänsä murheeksi että ylpeydeksi. Katkelmat muodostavat mielenkiintoisen, elämän koko kirjon ja kiron kattavan kertomuskudelman, joka maistuu unenomaiselta.Anekdootteja Karjalan asukkaiden intohimoista, toiveista ja salaisuuksista. Lyhyet kertomukset tempaavat mukaansa menneisiin syrjäkylien asukkaiden elämiin, yhtä värikkäisiin kuin rikkaisiinkin.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoitti monia karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä. Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Ilomaan tilaa hallitsee ylpeä Hasarin suku, jonka patriarkka Sippo Hasari voi vain seurata jälkikasvunsa edesottamuksia ja todeta oman ikääntymisensä. Kaksospojista kiivaampi, Aaro, joutuu taposta kuritushuoneeseen. Selma-tytär taas tulee raskaaksi avioliiton ulkopuolella eikä haluaisi mennä naimisiin lapsen isän kanssa, jota ei rakasta. Aaron ja Selman veli Päiviö joutuu kärsimään sisarustensa teoista, sillä hänen mielitiettynsä vanhemmat laskevat perheen synnit hänenkin viakseen. Ilomaan talo seisoo kaikista myrskyistä huolimatta mäellään ja on valmis vastaanottamaan seuraavankin sukupolven.Karjalaisen mielenmaiseman tulkkina tunnettu Viljo Kojo avaa teoksessa ikkunan 1930-luvun Suomeen yhden suvun vaiheiden kautta.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).

Rakastettava kyläelämän kuvaus vie 40-luvun KarjalaanUkonsaaren kylässä eletään leppeää elämää vehmaan ja avaran luonnon helmassa. Talvisodassa kylä jää rajan väärälle puolelle, mutta jatkosodan tullen rajaa aletaan siirtämään uudelleen kylän omien miesten voimin. Kymmenen savun kylä on sotakuvauksineenkin lämminhenkinen ja nykylukijalle suloisen nostalginen matka Karjalaan, ja aikaan, jolloin yksinkertaiset ihmiset elivät yksinkertaista mutta palkitsevaa elämää. Aikalaiskriitikot kiittivät teoksen elävää ja lämmintä, karjalaisväritteistä kieltä.Viljo Kojo (1891 - 1966) oli tuottelias suomalainen kirjailija, toimittaja ja monipuolinen kuvataiteilija. Hän syntyi Laatokan rannalla Kaukolassa ja kirjoittikin karjalaisaiheisia romaaneja. Niiden lisäksi Kojo julkaisi boheemiromaaneja ja runoja, ja kuvataiteilijana hän kuului ekspressionistiseen Marraskuun ryhmään. Lisäksi Kojo työskenteli sanomalehtitoimittajana ja pilapiirtäjänä.Kojo sai valtion kirjallisuuspalkinnon kuudesti (1919 - 1957), Pro Finlandia -kunniamerkin (1948) ja Aleksis Kiven palkinnon (1949).