Bøger af Heimo Pihlajamaa

Suomalais-hollantilainen perhe elaa arkista elamaansa Hollannissa. Talvi on saapunut, ja kaupunki on peittynyt ohueen lumikerrokseen. Suomalaissyntyinen isa toipuu kitarisaleikkauksesta, kirjoittaa ja lukee. Valilla han pohtii, mita ulkosuomalaisuus hanelle tarkoittaa. Miksi han pitaa Hollannista? Mika puolestaan arsyttaa? Lapsiperheen elama on raskasta ja onnellista samaan aikaan. Lapset levittavat lelut ympari asuntoa, vaimon hymy saa hyvalle tuulelle.Talven ohjelma on kuvaus eraan perheen talvesta ja samalla sukellus yhden miehen mielenmaisemaan.-

Hollannissa asuva kirjailija katselee ikkunasta ulos. Sanoja ei loydy, ja se tuntuu miehesta jarkyttavalta. Samalta kuin koyhyys nuorena. Kadoksissa olevat sanat eivat kuitenkaan ole ainoa asia, joka painaa kirjailijan mielta. Ikaa tulee, peilissa nakyvat kasvot tuntuvat vierailta. Mita vanheneminen oikein tarkoittaa? Miksi ulkona temmeltavat koirat auttavat unohtamaan oman ian? Ja onko lapsissa masentavinta se, etta he ovat muita nuorempia?Primula on autofiktiivinen romaani eraan kirjailijan arjesta Hollannissa. Se on tilintekoa eletyn elaman ja vanhenemisen kanssa.-

Eletaan 1970-lukua. Mies on jattanyt Suomen ja lahtenyt etsimaan parempaa elamaa Euroopasta. Suomeen on kuitenkin jaanyt ystava, joka lahettaa miehelle tiiviiseen tahtiin kirjeita elamastaan Suomessa. Kirjeet maalaavat kolhon kuvan suomalaisesta arjesta: palkat eivat riita elamiseen, perheet asuvat pahimmillaan 20-nelioisissa hellahuoneissa ja ulkona paukkuvat lahes 30 astetta lahentelevat pakkaset. Onko siis ihme, jos joku haluaa lahtea taalta pois?-

Mies ja nainen ovat rakastuneet. He eivat saa tarpeeksi toisistaan. He viettavat paivat iho ihoa vasten ja kuuntelevat, mita toisella on sanottavanaan. Seksi on todellista yhteenliittymista, sanatonta keskustelua. Istutaan lattialla ja juodaan viinia, kaikki tuntuu elamaa suuremmalta. Kafuri tarkoittaa etela-amerikkalaisen qarochi-alkuperaiskansan kielessa inspiraatiotilaa, jossa looginen ajattelu vaistyy ja runot saavat nousta tietoisuuteen. Samalla kafuri tarkoittaa myos eroottista ekstaasia.Miehella ja naisella on nyt molemmat. Rakkaus tuottaa aistirikasta kielta - Heimo Pihlajamaan Kafuri on kaunista ja todentuntuista luettavaa.-

Lounastunnilla on kotoisaa menna kirjakauppaan selailemaan kirjoja ja toivoa, etta myyjana olisi sama tytto kuin edellisellakin kerralla. Pienena halusi olla joku muu ihminen kuin oli.Miksi aamulla on aina eri mielta asioista kuin illalla?Kukaan ei sieda totuutta jatkuvasti, ei liioin valhettakaan. Mutta miksi sitten valehtelemme?Yksin tein on sukellus eraan miehen paan sisaan. Filosofinen romaani on taynna kysymyksia, havaintoja ja pohdintaa elamasta.-

Mark on kirjailija, joka on kotonaan matkustaessaan, olleessaan liikkeessa. Han kohtaa Mayn, ihanan amerikkalaisen naisen, kirkossa ja antautuu tunteiden vietavaksi. Yhdysvallat tulee tutuksi, maan kulttuuri ja ihmiset. Toisaalla on Marko, suomalaissyntyinen mies, joka matkustaa lasten ja vaimon kanssa Tanskan Odenseen ja kohti Amsterdamia. Pienet makeisista tahmeat kadet tarttuvat isaa kadesta. Matkalla kysytaan: kuka haluaa pysahtya jaatelokioskin kohdalle? Uni painaa silmissa, ja elama on samaan aikaan raskasta ja ihanaa.Toukokuu on kirja matkustamisesta, ihmisten kohtaamisista ja identiteetista. Ovatko Mark ja Marko sama ihminen - se jaa lukijan selvitettavaksi.-

Jane elaa suruaikaa. Hanen miehensa on kuollut ja jattanyt jalkeensa aarettoman kaipuun. Ulkona sataa jatkuvasti. Arki jatkuu, vaikka rakas on poissa. Jane miettii unia, unien materiaalia. Muistoja ja kuvia puolisostaan. Joka yo edessa on kuitenkin sama kamala kokemus: heraaminen todellisuuteen ja tuskaan; siihen, etta vieressa on tyhja paikka.Mimosa on koskettava romaani menettamisesta ja kaipuusta.-

Enta jos elamassa olisi muutakin kuin sivullinen? Onko juokseminen pelkastaan odottamista? Tuon puun kohdalle, tuon lehmaasetelman, tuon risteyksen kohdalle. Heimo Pihlajamaan Aurinkokasteessa juostaan ja havainnoidaan maailmaa. Minakertoja miettii elaman suuria kysymyksia kirjoittavan ihmisen nakokulmasta: Onko ajatus, jota ei saa sanoiksi paperille, ajatus alkuunkaan? Onko kirjailijalle saavutus kirjoittaa tanaan vain puoli lausetta? Ovatko unet vihje siita, mita elama olisi voinut olla? Aurinkokaste on lahes proosarunomainen romaani eletysta elamasta ja saavutetuista ja sarkyneista unelmista.-