Stilarter (N, O)

Julien Michon, vingt-cinq ans, vit reclus dans une chambre qu'il loue d'un jardinier, avec deja toutes les manies d'un petit bourgeois retire. Orphelin depuis le plus jeune age, Julien travaille maintenant a la poste et rien ne le rend plus heureux que de rester chez lui. Sa calme plenitude se retrouve cependant un jour bouleversee, quand Therese de Marsanne, la sA ur de lait de son ennemi jure, quitte le couvent et croise le chemin du timide postier. -

Publie en 1880, Nana est le neuvieme volume de la serie "e;Les Rougon-Macquart"e; et fut un succes enorme et immediat, grace notamment a une enorme campagne de publicite. Flaubert lui-meme ecrivit dans une lettre a Zola que : "e;Nana tourne au mythe, sans cesser d'etre reelle."e;On est a Paris, en 1867. La jeune et seduisante Anna Coupeau, dite Nana, seize ans, peine a joindre les bouts pour elever son fils, Louis. Issue du monde ouvrier, fille de Gervaise Macquart et de Coupeau (dont on retrouve l'histoire dans "e;L'Assommoir"e;), elle se prostitue, mais est bien entretenue par ses amants. Malgre ses humbles debuts, son manque total de talent, mais surtout grace a son charme affolant, Nana se met a grimper l'echelle social quand elle prend ses premiers pas sur la scene du Theatre des Varietes, dans le role de Venus. De la, Paris lui ouvre grand les portes et la beaute de Nana ne trouve de rivale que dans sa cupidite. "e;Nana"e; est empreint de la veine naturaliste et demontre l'importance et les effets nefaste de l'heredite et de l'environnement sur les Hommes.-

Tämän Canthin novellin päähenkilö on homssuinen Lopo, joka on saanut lisänimensä kyvyistään kaupustelijana. Naturalistinen novelli seuraa Lopon värikkäitä, turmioon johtavia vaiheita Jyväskylässä, jonne tämä levoton kulkijasielu on ajautunut Kuopiosta.Lopo on kaikkea muuta kuin kunniallinen nainen 1800-luvun lopun Suomessa. Veri vetää varkaisiin ja viinaksiin, mistä ajalle tyypillisesti seuraa toistuvia vankilareissuja. Canth kuvailee Lopoa rumaksi, kaulakin on kuin parkittu. Kasvoilla on nuuskaista limaa ja hiukset ovat takkuiset. Hänen tapansakaan eivät ole kovin viehättäviä.Kaikesta groteskiudestaan huolimatta Lopo osoittautuu hyväsydämiseksi ja epäitsekkääksi auttaessaan leskeksi jäänyttä naista loistavilla kaupankäyntitaidoillaan. Lopon hyvyyttä ei silti palkita, vaan häntä vieroksutaan. Kleptomanian vaivaama Lopo päätyy vihdoin vankilaan muutaman vaivaisen lantin tähden, kun taas Loposta hyötynyt, yhteiskunnallisesti moitteeton leskirouva jatkaa rauhassa elämäänsä.Minna Canth (19.3.1844 Tampere – 12.5.1897 Kuopio) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän kirjoitti näytelmiä, pienoisromaaneja ja novelleja. Hän oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija ja prosaisti Aleksis Kiven jälkeen sekä ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.Kuopiossa Canthin ympärille kokoontui kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä, ja Canthin Kanttilaksi kutsuttuun taloon syntyi Minnan salonki. Siellä vieraili monia myöhemmin tunnettuja kirjailijoita ja kulttuurivaikuttajia. Kaukaisimmat vieraat tulivat ulkomailta asti.

Nach dem Tod seiner geliebten ersten Frau heiratet der Bahnwärter Thiel aus Vernunftgründen die Kuhmagd Lene. Zusammen bekommen sie ein zweites Kind, dessentwegen Thiels erster Sohn Tobias von Lene vernachlässigt wird. Obwohl Thiel seinen Sohn liebt, unternimmt er nichts gegen die Misshandlung. Bald leidet er unter quälenden Gewissensbissen und flüchtet sich immer häufiger in Visionen, in denen er seiner Minna begegnet. Als ihm beim Bahnwärterhäuschen ein Stück Acker überlassen wird und seine Frau dort Kartoffeln anpflanzen will, dringt sie in einen Bereich ein, der ihm bisher noch allein gehörte. Bei einem Besuch auf dem Acker wird Tobias in einem unbeaufsichtigten Moment von einem Schnellzug erfasst und stirbt. Thiel tötet daraufhin in einem Anfall von Wahnsinn seine Frau sowie das gemeinsame Kind. Wenig später wird er auf den Gleisen sitzend gefunden, wo sein Sohn gestorben ist. In der Hand hält er die Mütze des Jungen.Gerhart Hauptmann (1862-1946) war ein bekannter deutscher Schriftsteller und Dramatiker. Er gilt als der bedeutendste deutsche Vertreter des Naturalismus, hat aber auch andere Stilrichtungen in sein Schaffen integriert. Hauptmann wurde in Schlesien geboren und versuchte sich in wechselvollen Lehr- und Wanderjahren erfolglos als Maler und Bildhauer. 1889 zog er mit seiner Frau und seinen Söhnen nach Berlin, wo er sich endlich seiner eigentlichen Bestimmung, dem Theater, widmen konnte. 1887 war bereits seine "novellistische Studie" mit dem Titel "Bahnwärter Thiel" erschienen. In seinen Werken setzte sich Hauptmann mit dem Schicksal einfacher Bauern und Arbeiter auseinander, die an gesellschaftlichen Zwängen zugrunde gehen. Zu seinen bekanntesten sozialkritischen Dramen gehören "Vor Sonnenaufgang" (1889) und "Die Weber" (1892). Als Theaterautor und bedeutender Vertreter der deutschen Literatur erreichte Hauptman – auch im Ausland – großen Ruhm und erhielt 1912 den Literatur-Nobelpreis. 1946 starb er in Schlesien und wurde in Hiddensee begraben.